Moi taas! Ykkösosassa mainitsin jo hytistämme ja äsken lisäsin siihen muutaman kuvankin. Palataanpa vielä siihen, kerron vähän lisätietoa ja mitä valintakriteereitä minulla oli.
Hytti oli tosiaan tilava ja avara. Siljan ja Vikingin invahytteihin verrattuna se tuntui alussa luksukselta. Ensimmäisenä iltana huomasin, että laivalta löytyi huonepalvelukin ja se kuului risteilyn hintaan lukuunottamatta yöllä tehtyjä tilauksia. Tilauslistalta löytyi kala-, kana ja liharuokia, salaatteja, jälkiruokia, kahvia ja teetä yms. Sekin oli luksusta, tilata ruoka suoraan hyttiin ja homma toimi nopeasti. Tilaukset tulivat noin 40 minuutin odottelun jälkeen. Ensimmäisenä iltana tilasin leivitettyä kampelaa ja Tuula jotain muuta. Ruoka oli ihan perushyvää, oli hienoa syödä omassa rauhassa. Se oli ensimmäinen kerta, kun huonepalvelua käytin. Suomen hotelleissa se olisi niin paljon kalliimpaa.
Hi again!
In the first part I already mentioned our cabin and just now I added few photos
in it as well. Let’s get back to it, I’ll tell more details and elaborate on
what criteria I had in choosing it. The cabin really was spacious. In comparison
with the accessible cabins of Silja and Viking, it felt luxurious at first. On the
first night, I noticed that the ship also had room service and it was included
in cruise, apart from night time orders. There were fish-, chicken and meat
dishes on the menu. As well as salads, desserts, coffee and tea etc. That was
luxurious too, to order in and serviced quickly. The orders came in about 40
mins. The first night I chose breaded flounder and Tuula chose something else. The
food generally good, it was cool to be able to dine in own time and without
rushing. It also was the first time I ever used room service as it would be so
much more expensive in Finnish hotels.
Alunperin olin ajatellut ottavani parvekehytin. Se olisi kuitenkin ollut yli 100 euroa halvinta perushyttiä kalliimpi, joten luovuin ajatuksesta. Pääasia oli, että hytti oli invahytti. Välillä kyllä kaipasin parveketta ja ikkunaa. Ilma oli huono ja tunkkainen. Olisimmepa voineet välillä tuulettaa. Kokolattiamatto pahensi asiaa lisäämällä pölyisyyttä ja meitä molempia yskitti usein.
Ulkokannelta löytyi kuitenkin tuulta ja siellä olimme aika paljon myös ensimmäisenä meripäivänä. Osallistuimme myös pakolliseen pelastusharjoitukseen. Illalla menimme kuuntelemaan jotain bändiä.
Originally, I thought I’d take a cabin with a balcony, however, it would have costed over 100 euros more than the cheapest standard cabin, so I decided against it. Main thing was that the cabin was an accessible kind. At times, I did miss a balcony and a window. The air was quite bad and stuffy. If only we could’ve ventilated sometimes. The fitted carpet made it worse by making the cabin dustier. Both me and Tuula coughed often. Still, we found some wind from the deck outside and we spent quite a lot of time there on our first day at sea. We also participated in the mandatory rescue drill. In the evening we went to listen to a band.
Päivä meni ihan mukavasti. Laiva vaan keinui tosi paljon, aallot olivat suuria. Keinunta toi avustamiseenkin omat haasteensa.Turnerin käyttö ja pystyssä pysyminen jännitti välillä. Se hankaloitti erityisesti siirtymisiä, eikä vessan liukas lattia tietenkään helpottanut tilannetta. Tuulankin tasapaino meinasi välillä pettää. Kerran ollessani vessassa lähdin istuessani kallistumaan liikaa vasemmalle, Tuula sai kuitenkin asentoni korjattua. Seuraavan kerran laitoimme sähkärin vasemmmalle puolelleni ja sain pidettyä siitä kiinni. Kaide olisi auttanut paljon.
The next
day went nicely. Though the ship swayed a lot and the waves were big. The sway
brought its own challenges to assisting as well. At times, using the Turner and
staying up worried me. It made the transfers complicated and the slippery floor
of the toilet didn’t help. Tuula almost lost her balance few times as well. Ones,
while I was sitting in the toilet I started slipping to the left too much but
luckily Tuula managed to fix my position. Next time we put my electric
wheelchair to my left side and I held on to it. A handrail would’ve helped a
lot.
No, se oli pieni murhe. Isompia pettymyksia oli luvassa seuraavana päivänä Santorinilla. Sinne en päässyt edes manuaalipyörätuolilla. Minun olisi pitänyt kävellä. Tajusin, että nyt en pysty, ei voi mitään, tuli seinä vastaan. Silloin vitutti ja paljon! Yritin piristää surkeaa päivääni jalkahoidolla, mutta kaikki sen päivän ajat oli jo varattu. Laitoin Sannalle viestin, sanoin asian niinkuin se oli, kiitos kun jaksoit kuunnella mua! Kaunis paikka kuitenkin, käveleville suosittelen!
Well, all
that was a minor worry. Bigger disappointments awaited the following day in Santorini.
I wasn’t able to visit it even with my manual wheelchair. I would’ve had to
walk. I realised I can’t thus I hit a wall. At the time it really pissed me off
a whole lot! I tried to sheer my miserable day up with a foot massage but it
was fully booked for the day. I messaged Sanna about the whole ordeal. Thank you
for listening! In any case it’s a beautiful place, I recommend it to everyone
who can walk!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti