perjantai 26. toukokuuta 2017

Miksi yhdenvertaisuus ei toteudu esteettömässä matkailussa?




Kun meillä on hieno vammaispalvelulaki ja YK:N vammaisten ihmisoikeussopimus sekä yhdenvertaisuuslaki, niiden pitäisi turvata myös vammaisille samat matkustusmahdollisuudet kuin vammattomillekin.  Ne eivät ainakaan vielä toteudu sillä tavalla, kuin pitäisi. Kuntien vaihtelevat käytännöt avustajakulujen korvaamisesta ja säästöpaineet vaikeuttavat vammaisten henkilöiden matkustamista. Helsingin kaupunki on tehnyt päätöksen, jonka mukaan yksi vammainen henkilö saa olla ulkomaan lomamatkoilla enintään kaksi viikkoa vuodessa. Kaukomatkoilla se on minimiaika.

Mitenköhän kävisi, jos olisin jo ollut yhdellä matkalla kaksi viikkoa ja haluaisin samana vuonna tehdä vielä yhden viikon matkan? En varmaan saisi sosiaalivirastolta avustaja- ja matkakulujen korvausta, oletan näin.

 Ymmärrän kyllä, ettei kaikilla vammattomillakaan ole mahdollisuutta pidempiin matkoihin tai ulkomaanreissuihin ollenkaan. Heilläkin on erilaisia esteitä pitkille reissuille, työkiireet, lemmikkien hoitojärjestelyt, lasten lomajärjestelyt koulusta jne. Olen onnekas, kun voin matkustaa näinkin paljon. Vammaiset matkustajat joutuvat kuitenkin viranomaisten tahoilta kohtuuttoman tenttauksen ja kysymystulvan kohteeksi. Se ärsyttää suuresti. Ei eläinsuojeluyhdistyskään kysele, miten aiot hoitaa koirasi tai kissasi reissun aikana?

Vammaispalvelulain ilmaisu, kunnan tulee korvata kohtuulliset kustannukset, on myös hankala. Se mikä on kohtuullista yhden mielestä, ei olekaan sitä toisen mielestä! Käsitämme kaikki kohtuuden eri tavoin.








Kunnilla ei ole yhtenäistä matkakulujen linjausta matkakulujen korvaamisesta, monet kunnat eivät korvaa avustajakuluja ollenkaan. Tämä on harmillista, vammaiset ovat epätasa-arvoisessa asemassa.
Se on selvää, ettei aina voida kaikkia matkakuluja korvata. Olisi kuitenkin tärkeää saada avustajatuntimäärä matkalle, koska asumispalveluiden avustus on rajattu asukkaan kotiin ja pakollisiin asiointeihin. On tärkeää muistaa myös se, että esteettömässäkin matkakohteessa on aina erilaista kuin kotona, jolloin avuntarve voi olla suurempi kuin yleensä. Se voi jopa tilapäisesti kasvaa.





Lahden satamassa herkuttelua, tähänkin reissuun meni muutama avustajatunti.




Riittävä avustajatuntimäärä on tärkeää kotimaan matkailussakin. Nyt minulla on avustajatunteja juuri senverran, että pystyn tekemään ne reissut, joita olen etukäteen suunnitellut. Jos haluaisin nopeasti lähtee vaikkapa Jyväskylään, määrä ylittyy helposti.  Yön yli kestävillä reissuilla menee paljon tunteja. Yhdenvertaisuuden toteutumisessa on vielä paljon tekemistä!  Riittävä avustajatuntien määrä edistäisi kuitenkin sen toteutumista, kun ei tarttis aina ennen lähtöä miettiä tuntien riittävyyttä ja tehdä päätöksiä reissujen pituudesta sen perusteella.


Jä äkkiähdöt on mulle lähes mahdottomia, kun avustajat on muualla päätöissään. Ne olisivat kuitenkin halpoja. Ja spontaanina ihmisenä arvostaisin suuresti mahdollisuutta lähteä reissuun myös lyhyellä varoitusajalla, Oispa mulla joskus niin paljon rahaa, et Tuula vois toimia pelkästään mun matka-avustajana. Se ois niin unelma!! Ja voisin maksaa Tuulalle kunnon palkkaakin, ei tarvis tapella viranomaisten kanssa tunneista, ois huippuhienoa!





Ei kommentteja: